sanastokäyttö
Sanastokäyttö tarkoittaa, miten puhujat tai kirjoittajat käyttävät kielen sanastoa tuotannossa ja ymmärtämisessä. Se kattaa sanavalinnat, kollokaatioiden ja idiomien käytön, semanttiset suhteet sekä tyylin ja rekisterin valinnan. Suomen kielen ominaispiirteet, kuten runsas yhdyssanointi ja taivutus, vaikuttavat siihen, miten sana tulkitaan ja miten se sopii kontekstiin.
Keskeisiä näkökohtia ovat sanaston frekvenssi ja jakautuminen eri tekstilajeissa, kollokaatioiden ja idiomien käyttö sekä rekisteri ja
Tutkimus- ja käytännön sovelluksissa sanastokäyttöä tarkastellaan korpuslingvistiikan keinoin: laaditaan frekvenssi- ja kollokaatiolistoja, suoritetaan avainsanatutkimuksia sekä analysoidaan
Sovelluksia ovat kieltenopetuksen sanastokasvatus ja tehtäväpohjainen sanaston opettaminen, sanakirja- ja termipankkien kehittäminen sekä käännös- ja tekstituotantotyö.
Sanastokäytön käsite voi painottua eri aloilla: kielitieteen perusteissa se viittaa yleiseen sanaston käyttöön, kun taas erityisalojen