sananrakennuksen

Sananrakennuksen käsite kattaa ne prosessit, joiden avulla kielessä muodostetaan uusia sanoja tai sanaluokkia. Se kuuluu morfologian alaan ja kuvaa, miten kieli laajentaa sanastoa sekä mukauttaa sanoja syntaksiin ja merkitykseen. Sananrakennus on sekä tiedollinen ilmiö että käytännön väline kielen kehittämisessä.

Keskeiset sananrakennusmenetelmät ovat derivaatio, yhdys sanat ja muunto. Derivaatiossa sanoja laajennetaan affixien eli etu- ja jälkiliitteiden avulla, jolloin sanan merkitys tai sanaluokka muuttuu. Yhdyssanat muodostuvat kahdesta tai useammasta itsenäisestä sanasta ja ne voivat kuvata uudenlaisia käsitteitä tai ilmiöitä. Muunto tarkoittaa sanan luokan tai tehtävän vaihtumista ilman sanavivun muodon muuttumista, jolloin sama sanamuoto saa uuden kieliopillisen tehtävän. Lisäksi lainasanat ja teknologian kehityksen myötä syntyvät uudet ilmaukset sekä lyhenteet ja akronyymit ovat yleisiä, nopeita keinoja laajentaa sanastoa.

Sananrakennus ei ole staattinen ilmiö; se heijastaa kielenkäytön muutoksia, yhteiskunnallisia tarpeita ja kulttuurin, talouden sekä teknologian kehitystä. Uudet sanat voivat aluksi olla epävirallisia tai kielenhuollon piirissä kiistanalaisia, mutta ne voivat ajan myötä vakiintua. Kielentutkimus seuraa sananmuodostuksen dynamiikkaa ja tekee luokituksia sekä tuottaa ohjeita kielen normaalin käytön ja sanaston hallinnan tukemiseksi.