sädehoitotekniikoita

Sädehoitotekniikat ovat menetelmiä, joita käytetään syövän hoidossa kohdistamaan ionisoivaa säteilyä tarkasti kasvainalueelle samalla minimoiden ympäröivien terveiden kudosten vaurioitumista. Tavoitteena on tuhota syöpäsolut ja estää niiden kasvu säteilyn DNA-vaurioiden avulla.

Yksi yleisimmistä tekniikoista on ulkoinen sädehoito, jossa säteilyannos annetaan laitteella, joka sijaitsee potilaan ulkopuolella. Tähän kuuluvat esimerkiksi fotonisäteilyä (röntgen tai gammasäteily) tai elektronisäteilyä käyttävät lineaarikiihdyttimet. Tekniikoita kuten kolmiulotteinen konformaalinen sädehoito (3D-CRT) ja intensiteettimoduloitu sädehoito (IMRT) pyrkivät muotoilemaan sädeannoksen tarkasti kasvainten mukaan. IMRT mahdollistaa säteilyn intensiteetin säätämisen eri osissa sädekeilaa, mikä parantaa tarkkuutta entisestään.

Toinen tärkeä tekniikkaryhmä on sisäinen sädehoito eli brakyterapia. Tässä radioaktiivinen lähde asetetaan suoraan kasvaimeen tai sen välittömään läheisyyteen. Brakyterapia voi olla pysyvä tai väliaikainen ja sitä käytetään usein esimerkiksi eturauhas-, kohdunkaula- ja rintasyövän hoidossa.

Stereotaktinen sädehoito, kuten stereotaktinen radiokirurgia (SRS) tai stereotaktinen vartalosädehoito (SBRT), on erittäin tarkka tekniikka, joka annostelee suuria säteilyannoksia lyhyessä ajassa pienelle alueelle. Sitä käytetään tyypillisesti aivojen ja muiden elinten pienempien, tarkasti rajattujen kasvainten hoitoon.

Nykyaikaiset sädehoitotekniikat hyödyntävät usein kuvantamista, kuten tietokonetomografiaa (TT) tai magneettikuvausta (MRI), suunnittelussa ja itse annon aikana varmistaakseen mahdollisimman tarkan kohdistuksen ja seuraten potilaan liikkumista. Tavoitteena on aina optimoida hoitotulos ja minimoida haittavaikutukset.