röntgenteleskoopissa

Röntgenteleskoopissa on instrumentti, joka on suunniteltu havaitsemaan ja tutkimaan röntgensäteilyä, joka on osa elektromagneettista spektrin lyhytaaltoista osaa. Röntgensäteilyä tuottaa muun muassa kuumia ja energisiä ilmiöitä, kuten tähtien pinnat, mustat aukot, neutronitähdet sekä supernovarjähdykset. Koska Maan ilmakehä absorboi lähes kaikki röntgensäteily, röntgenteleskoopit on sijoitettu avaruuteen satelliiteihin tai avaruusaluksiin.

Röntgenteleskoopit toimivat erilaisilla tekniikoilla, mutta yleensä ne käyttävät peilejä, jotka heijastavat röntgensäteilyä suuntaan, jossa se voi tallentua detektoreihin. Koska röntgensäteily on lyhytaaltoista, sen heijastaminen vaatii hyvin tarkkoja ja suurikokoisia peilejä, jotka on usein järjestetty sarjaksi tai moduuleiksi. Esimerkiksi NASA:n Chandra X-ray Observatory ja ESA:n XMM-Newton -teleskoopit ovat tunnettuja röntgentutkimuksessa.

Röntgenteleskoopit ovat olleet keskeisiä avaruustutkimuksen työkaluja, koska ne antavat tietoa korkean energian ilmiöistä, jotka eivät näy tavallisissa valokuvissa. Niiden avulla on pystytty tutkimaan mustien aukkojen ympärillä olevia akkretiolevyjä, neutronitähtien magneettikenttiä sekä kaukaisia galakseja ja niiden rakenteita. Röntgensäteilyä tutkimalla voidaan myös arvioida tähtien ikää, koostumusta ja niiden kehitysvaiheita.

Suomessa röntgentutkimukseen on osallistuttu muun muassa Aalto-yliopiston ja Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) tutkijoiden kautta, ja maassa on kehitetty uusia tekniikoita röntgensäteilyä varten. Röntgenteleskoopit ovat edelleen kehityksessä, ja tulevaisuudessa niiden avulla odotetaan löydettävän entistä enemmän uutta tietoa universumin energisistä ilmiöistä.