räjähdysaltisuus

Räjähdysaltisuus on ominaisuus, joka kuvaa aineen tai seoksen herkkyyttä käynnistyä räjähdyksen kaltaiselle reaktiolle. Räjähdysaltisuus riippuu usein siitä, miten alttiina aine on iskulle, kitkalle, lämpötilan nousulle, liekille sekä sähköstaattiselle purkautumiselle. Tämä ominaisuus vaikuttaa turvallisuusvaatimuksiin käsittelyssä, varastoinnissa ja kuljetuksessa.

Räjähdysaltisuus voidaan jaotella eri tavoin. Iskusensitiivisyys kuvaa sitä, miten helposti aine käynnistyy iskulla tai pudotuksella. Kitkäsensitiivisyys kertoo, miten kitkareaktio voi laukaista räjähdyksen. Sähköstaattinen herkkyys viittaa alttiuteen purkautumiselle sähköisen varauksen vaikutuksesta. Mittaukset suoritetaan standardoiduissa kokeissa, kuten iskukokeissa ja kitkakokeissa, ja tulokset vaikuttavat soveltuviin käsittely- ja suojelumääräyksiin. On olemassa sekä herkästi räjähtäviä että verraten vähemmän herkkiä aineita.

Monet tekijät määrittävät räjähdysaltisuuden. Tekijöitä ovat partikkelien koko ja muoto, kristallijärjestys sekä epäpuhtaudet, kosteus, lämpötila ja materiaalin kiinnittyminen ympäristöön. Pienemmät, epäpuhtaat tai matalassa lämpötilassa herkät partikkelit voivat olla iskuille ja kitkalle alttiimpia. Olosuhteiden muutos, kuten kuumeneminen tai mekaaninen kuormitus, voi lisätä herkkyyttä.

Räjähdysaltisuus on keskeinen osa turvallisuutta räjähdysaineiden käsittelyssä, varastoinnissa ja kuljetuksessa. Kansainvälisesti käytetään luokituksia ja standardeja, jotka arvioivat räjähdysalttiuden astetta ja ohjaavat varotoimia sekä koulutusta. Varotoimet voivat sisältää iskukäytön rajoittamista, kitkan välttämistä, kontrolloitua lämpötilaa sekä sähköstaattisen purkautumisen hallintaa.