rypälelajeista

Rypälelajeja on tuhansia, ja ne luokitellaan usein niiden käyttötarkoituksen mukaan. Pöytärypäleet, joita syödään sellaisenaan, ovat usein suuria, siemenettömiä ja maultaan makeita. Tunnettuja pöytärypälelajikkeita ovat esimerkiksi Thompson Seedless, Crimson Seedless ja Flame Seedless. Viinirypäleet, joita käytetään viinin valmistukseen, voivat olla pienempiä ja happamampia, ja niiden kuorissa on usein enemmän tanniineja. Klassisia viinirypälelajikkeita ovat esimerkiksi Chardonnay, Sauvignon Blanc, Cabernet Sauvignon ja Merlot. Joitakin rypäleitä käytetään myös rusinoiden valmistukseen, jolloin ne kuivataan. Sultana on yksi yleisimmistä rusinoiden valmistukseen käytettävistä lajikkeista.

Rypälelajikkeet voidaan jakaa myös maantieteellisesti alkuperänsä mukaan. Vitis vinifera on Euroopassa ja Länsi-Aasiassa yleisin laji, josta suurin osa maailman viini- ja pöytärypäleistä on peräisin. Pohjois-Amerikassa esiintyy luonnonvaraisina muita Vitis-suvun lajeja, kuten Vitis labrusca (esim. Concord-rypäle) ja Vitis rotundifolia (esim. Muscadine-rypäle). Näillä lajeilla on usein hieman erilainen makuprofiili ja ne voivat olla kestävämpiä tiettyjä tauteja ja tuholaisia vastaan. Eri lajikkeiden risteytyksiä on myös jalostettu uusien ominaisuuksien saavuttamiseksi. Laiminlyötyinä rypäleet voivat tuottaa villiä kasvustoa, mutta viljeltyinä ne vaativat hoitoa ja tukea. Lajikkeen valinta riippuu ilmastosta, maaperästä ja halutusta käyttötarkoituksesta.