ryhmäkäyttäytymiseen

Ryhmäkäyttäytyminen viittaa yksilöiden käyttäytymiseen sosiaalisissa ryhmissä. Se on laaja käsite, joka kattaa monenlaisia ilmiöitä, kuten yhteistyön, kilpailun, johtajuuden, seuraamisen ja ryhmäpainostuksen. Ryhmäkäyttäytymistä tutkitaan useilla tieteenaloilla, kuten psykologiassa, sosiologiassa, antropologiassa ja eläintieteessä.

Yksilöt osallistuvat ryhmiin monista syistä. Ryhmät voivat tarjota turvaa, sosiaalista tukea, tietoa ja mahdollisuuksia resurssien hankkimiseen. Lisäksi ryhmäkuuluvuus voi olla perustavanlaatuinen inhimillinen tarve. Ryhmissä yksilöiden käyttäytyminen voi kuitenkin poiketa heidän yksilöllisestä käyttäytymisestään. Tämä voi ilmetä esimerkiksi ryhmäajatteluna, jossa ryhmän yhtenäisyyden tavoittelu johtaa epärationaalisiin päätöksiin, tai diffusion of responsibility -ilmiönä, jossa yksilöt kokevat vähemmän henkilökohtaista vastuuta yhteisessä tehtävässä.

Ryhmäkäyttäytymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten ryhmän koko, rakenne, tavoitteet ja ryhmän jäsenten väliset suhteet. Johtajuudella on usein merkittävä rooli ryhmän toiminnan ohjaamisessa. Ryhmäkoheesio eli ryhmän jäsenten välinen vetovoima ja yhtenäisyys voi vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti ryhmän suorituskykyyn ja jäsenten tyytyväisyyteen.

Eri eläinlajeilla esiintyy myös monimutkaista ryhmäkäyttäytymistä, kuten parveilua, laumautumista ja pesäryhmiä. Näiden käyttäytymismallien tutkiminen auttaa ymmärtämään evoluution vaikutusta sosiaalisuuteen. Ryhmäkäyttäytymisen ymmärtäminen on keskeistä monien yhteiskunnallisten ilmiöiden, kuten organisaatioiden toiminnan, poliittisen käyttäytymisen ja sosiaalisten liikkeiden, analysoinnissa.