ruosteenpoistotekniikoissa

Ruosteenpoistotekniikat käsittelevät menetelmiä, joilla ruoste sekä korroosion aiheuttamat kerrostumat poistetaan rautapohjaisista materiaaleista ja esineistä tai niille annetaan suojaava jälkikäsittely. Tekniikat jaotellaan pääasiassa mekaanisiin, kemiallisiin/elektrolyyttisiin sekä fyysisiin menetelmiin. Valinta riippuu materiaalista, ruostepaksuudesta sekä ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksista.

Mekaaniset menetelmät, kuten harjaus, hiominen, kiillotus sekä hiekkapuhallus, poistavat ruosteen fyysisesti ja paljastavat puhtaan alustan. Ne soveltuvat suurille pinnoille, mutta voivat kuluttaa materiaalia ja synnyttää karheutta. Toimenpide edellyttää kontrollia, suojavarusteita ja tehokasta pölynhallintaa.

Kemialliset liuottimet sekä ruostemuuntajat liuottavat ruostetta tai muuttavat sen vakaaksi, suojaavaksi kerrokseksi. Esimerkkejä ovat fosforihappopohjaiset tuotteet sekä sitruunahappopohjaiset ja oksaalihappopohjaiset ratkaisut. Ruostemuuntajat eivät poista ruostetta kokonaan, mutta antavat usein valmiin pohjan lisäpinnoitukselle.

Elektrolyyttinen ruosteenpoisto käyttää sähkövirtaa ja liuotinta; esine kytketään virtalähteeseen ja ruoste liukenee, jolloin alusta voidaan puhdistaa. Tämä hellävaraisempi menetelmä soveltuu herkille pinnoille, mutta vaatii oikeanlaisen laitteen sekä jätehallinnan.

Fyysiset menetelmät kuten laserpuhdistus tarjoavat tarkkaa ruosteen poistamista pieniltä alueilta ilman suurta pohjan vaurioitumista. Laser on soveltuva herkille pinnoille ja kulttuuriperintökohteille, kun taas laajempi hiekkapuhallus on tehokkaampaa, mutta aiheuttaa pölyä ja ympäristövaatimuksia.