rukoilija

Rukoilija on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan henkilöä, joka rukoilee. Sana muodostuu verbistä rukoilla (to pray) ja agenttina toimivasta suffix -ija, joten rukoilija tarkoittaa "joka rukoilee". Se on yleisimmin käytetty yksikkömuoto; monikko on rukoilijat.

Käyttökontekstissaan rukoilija esiintyy pääasiassa uskonnollisissa yhteyksissä. Suomessa termi viittaa yleisesti kristilliseen rukouselämään: rukoilua voidaan harjoittaa yksin tai yhdessä perheen tai seurakunnan kanssa, ja rukouksia voidaan lausua sekä hiljaisuudessa että kirkkotilaisuuksissa.

Rukoilijaa käytetään neutraalisti kuvaamaan henkilöä, jonka hartauden ja uskonnollisen harjoituksen tietty muoto on rukous. Sanaa käytetään sekä arkikielessä että teologisissa teksteissä, ja monikossa rukoilijat viittaa useampaan henkilöön.

Verrattavia sanoja ovat rukous (prayer), rukoilla (to pray) sekä hartauden käsitteet. Sanaa voidaan ilmaisullisesti käyttää myös kirjallisessa kontekstissa kuvattaessa uskonnollista elämää ja seurakuntien toimintaa.