ristiinliittyminen

Ristiinliittyminen on prosessi, jossa kaksi tai useampi molekyyli, rakenne tai verkko liittyvät toisiinsa useasta pisteestä, muodostaen verkostomaisen kokonaisuuden. Termiä käytetään laajasti kemian, polymeri- ja biomateriaalitieteen sekä biologian yhteydessä kuvaamaan kiinnittymistä useisiin kohdin. Ristiinliittyminen voi tapahtua kovalenttisesti, jolloin syntyy pysyviä sidoksia, tai ei-kovalenttisesti, kuten ionisten sidosten, vetysidosten tai hydrofobisten vuorovaikutusten kautta. Biologiassa se voi olla entsymaattisesti tai kemiallisesti säädeltyä, ja se vahvistaa kudoksia sekä muodostaa proteiinien verkostoja.

Ristiinliittymistä hyödynnetään monilla aloilla. Esimerkkejä: vulkanisaatio, jossa rikkisidokset parantavat kestävyyttä; hydrogeelit, joissa polymeriketjuja kiinnitetään toisiinsa kolmiulotteiseksi verkostoksi, joka voi imeä suuria määriä vettä; biologiset kudokset, joissa ristiliittyminen lisää lujuutta ja säätelee solujen välistä vuorovaikutusta. Ristiinliittymisen määrä vaikuttaa materiaalin ominaisuuksiin, kuten jäykkyyteen, läpäisevyyteen ja turvotukseen. Prosessointiolosuhteilla, kuten lämpötilalla, pH:lla ja kiinnitysainemolekyylien pitoisuudella, on suuri vaikutus verkoston tiheyteen. Ristiinliittymistä mitataan esimerkiksi turvotuskokein sekä kemiallisten merkkien tai spektroskopian avulla.