riskienhallintakäytännöillä

Riskienhallintakäytännöt ovat organisaation käytäntöjä, menetelmiä ja rakenteita, joiden avulla pyritään tunnistamaan, arvioimaan, käsittelemään ja seuraamaan riskejä sekä turvaamaan tavoitteiden saavuttamista. Ne perustuvat usein kansainvälisiin ohjauksiin, kuten ISO 31000 -standardin periaatteisiin, mutta voivat noudattaa myös muita toimialakohtaisia ohjeita. Tavoitteena on tukea päätöksentekoa, lisätä päätösten läpinäkyvyyttä ja parantaa organisaation resilienssiä.

Riskienhallintaprosessi etenee tyypillisesti tämänkaltaisessa kuviossa: riskien tunnistaminen eli potentiaalisten uhkien ja mahdollisuuksien kartoittaminen; riskiarviointi, jossa määritetään todennäköisyydet ja vaikutukset sekä riskin priorisointi; riskin käsittely, jossa valitaan toimenpiteet kuten välttäminen, siirtäminen, lieventäminen tai hyväksyminen; sekä seuranta ja katselmus, jossa tilanne tarkistetaan säännöllisesti ja nimettyjen vastuiden kautta raportoidaan johdolle. Viestintä ja sidosryhmien kuuleminen ovat osa koko prosessia.

Vastuut ja hallinto ovat keskeisiä: riskivastaava, riskityöryhmät tai -komiteat sekä ylimmän johdon osallistuminen riskihalukkuuden ja -syntymättömyyden määrittelyyn. Keskeisiä työkaluja ovat riskikirja (risk register), riskikartoitukset, kontrollikirjasto sekä toimenpide- ja aikataulusuunnitelmat. Keskeisiä mittareita ovat keskeiset riskit (KRIs) sekä raportointi- ja seurantaprosessit.

Riskienhallintakäytännöt pyritään integroidaan osaksi strategista suunnittelua ja operatiivista toimintaa, jotta riskit huomioidaan päätöksenteossa ja toiminnan kehittämisessä. Hyötyinä pidetään parempaa päätöksentekoa, parempaa koordinaatiota, sekä organisaation kykyä vastata epävarmuuksiin. Haasteita voivat olla resurssien rajallisuus, tiedonlaadun varmistaminen sekä kulttuurinen muutos kohti riskeihin perustuvaa ajattelua.