rikinpoistojärjestelmät

Rikinpoistojärjestelmät ovat teknologisia ratkaisuja, joita käytetään polttoaineista tai savukaasuista peräisin olevan rikin poistamiseen. Rikki on epäpuhtautena yleinen monissa fossiilisissa polttoaineissa, kuten kivihiilessä ja öljyssä, ja sen palaminen tuottaa rikkioksideja (SOx). Rikkioksidit ovat merkittäviä ilmansaasteita, jotka voivat aiheuttaa happosateitä, hengityselinsairauksia ja vahingoittaa ympäristöä.

Yleisimpiä rikinpoistomenetelmiä ovat savukaasujen rikinpoisto (FGD, Flue Gas Desulfurization). Nämä järjestelmät prosessoivat voimalaitosten ja teollisuuslaitosten savukaasuja ennen niiden päästämistä ilmakehään. Droogitekniikassa kuivaa absorbenssia, kuten kalkkikiveä, suihkutetaan suoraan savukaasuihin, missä se reagoi rikin oksidien kanssa muodostaen kiinteitä yhdisteitä, jotka kerätään talteen. Märkätekniikassa puolestaan savukaasut johdetaan nesteen, usein kalkkilieteeseen, läpi, jossa rikkioksidit imeytyvät ja muuttuvat kipsiksi tai muiksi sulfaateiksi.

Lisäksi on olemassa myös polttoaineiden rikinpoistomenetelmiä, joissa rikki poistetaan itse polttoaineesta ennen sen käyttöä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi öljyn jalostusprosesseissa. Rikinpoistojärjestelmät ovat keskeisessä roolissa ilmanlaadun parantamisessa ja ympäristövaikutusten vähentämisessä erityisesti energiantuotannossa ja raskaassa teollisuudessa. Niiden tehokkuus ja valinta riippuvat käsiteltävästä polttoaineesta, laitoksen koosta ja ympäristömääräyksistä.