resonanssisäiliötä

Resonanssisäiliö on sähköinen verkko, jonka tarkoituksena on varastoitua ja antaa energiaa tietyllä taajuudella. Yleensä sen muodostavat käämi eli induktori L ja kondensaattori C, jotka on kytketty yhteen siten, että ne muodostavat joko sarja- tai paralelisen resonanssiryhmän. Tällainen verkkokokonaisuus toimii taajuusvalitsimena ja energian kiertämisen paikkana piirissä.

Toiminnallinen perusajatus on, että resonanssitaajuudella taajuus, jolla energia vuorottelee magneettisen ja sähköisen kentän välillä, on noin ω0 = 1/√(LC). Sarjaresonanssissa impedanssi on minimissään, jolloin piiri johtaa suurimman virran; paraleliresonssissa impedanssi on suurimmillaan, jolloin piiri varastoi energiaa ja tarjoaa suurta vastaanotto- tai jakotaajuutta. Sisäiliön tappiot rajoittavat sen laatua; korkea Q-faktori tarkoittaa kapeaa ja tarkkaa taajuusvalintaa.

Koostumukset ja käyttötavat ovat moninaisia. Resonanssisäiliö esiintyy olennaisena osana oskillaattoripiirejä, kuten Colpitts-, Hartley- ja Clapp-tyyppisissä rakenteissa, joissa se määrittää muodostettavan taajuuden. Sitä käytetään myös suodattimina ja taajuusvalitsimina radiolaitteissa sekä mittaus- ja testauslaitteissa. Joissakin vakaamman taajuuden tarpeissa voidaan käyttää kristalliresonainta (kristalliliitäntää) tai keramista resonanssisäiliötä.

Resonanssisäiliöt ovat keskeisiä komponentteja radiotekniikassa ja signaalin käsittelyssä, joissa tarkka ja kapea taajuusvalinta on olennaista. Niiden suunnittelussa huomioidaan L- ja C-arvot sekä tappiot, jotta tavoiteltu resonanssitaajuus ja haluttu Q-taso saavutetaan.