resonanssikammio

Resonanssikammio, suomeksi myös resonanssikuilu, on akustinen tila, joka on suunniteltu vahvistamaan ja muokkaamaan tiettyjä äänen taajuuksia. Se on yleinen elementti erityisesti musiikki-instrumenteissa, kuten sähkökitaran vahvistimissa ja joidenkin puhaltimien rakenteessa. Resonanssikammion tarkoituksena on lisätä äänenvoimakkuutta tietyillä taajuuksilla, mikä voi antaa äänelle täyteläisemmän, rikkaan tai omaleimaisen sävyn.

Toimintaperiaatteeltaan resonanssikammio perustuu ilman värähtelyyn suljetussa tai puoliksi suljetussa tilassa. Kun ääni syötetään kammioon, se heijastuu sen seinämistä. Tietyt taajuudet, jotka vastaavat kammion omaa resonanssitaajuutta, vahvistuvat voimakkaasti, kun taas toiset taajuudet vaimenevat. Tämä valikoiva vahvistus luo tunnusomaisen "soinnin" tai "kaikuefektin".

Sähkökitaran vahvistimissa resonanssikammio voi olla fyysinen osa, kuten kaiutinkotelo, tai se voi olla sähköinen piiri, joka simuloi kammion akustiikkaa. Sen avulla kitaristit voivat saavuttaa erilaisia äänenvärejä, kuten "twang" tai syvemmän, matalamman soundin. Joissakin puhallinsoittimissa, esimerkiksi fagotissa ja oboessa, resonanssikammio on olennainen osa soittimen muotoilua, ja se vaikuttaa merkittävästi sen sointiväriin ja resonanssiin. Resonanssikammion koko, muoto ja materiaalit vaikuttavat kaikki sen resonanssiominaisuuksiin ja siten lopulliseen ääneen.