resistanssisensorilla

Resistanssisensori on mittausanturi, jonka toimintaperiaate perustuu resistanssin muutokseen. Resistanssia voidaan muuttaa monin tavoin, kuten lämpötilan, valon, kosteuden, paineen, venytyksen tai kemiallisen ympäristön vaikutuksesta. Resistanssisensorit tuottavat usein jatkuvan analogisen signaalin, jonka voi muuntaa jännitteeksi tai virraksi mittaamalla sensorin vastuksen jännitejakosuhteessa.

Perusperiaate perustuu siihen, että sensorin resistanssi riippuu mitattavasta suureesta. Yleensä sensorin kytkentä tapahtuu jännitejakajassa, jossa sensorin vastus on osa jakajaa, tai nelijohtoisessa Wheatstone-silmukassa, joka vähentää liitäntäjohtojen vaikutuksia. Kalibrointi ja lämpötilakäännökset ovat tavallisia, jotta vaste olisi todenmukainen ja toistettavissa eri olosuhteissa.

Tyyppejä ovat esimerkiksi lämpötilan mittaamiseen käytettävät RTD:t ja termistorit; valon mittaukseen käytettävät valoherkät resistorit (LDR); kosteusanturit, joissa kosteuden muutos vaikuttaa resistanssiin; paine- ja voimasensorit, kuten piezoresistiiviset kalvot; kaasumittaukseen liittyvät MOX-sensorit, joiden resistanssi muuttuu kaasun adsorptioiden seurauksena.

Edut ovat yksinkertaisuus, pieni koko ja alhainen kustannus sekä matala tehovaatimus; haittoja ovat resistanssin ei-lineaarisuus, lämpötilariippuvuus ja pitkäaikaissäilytys sekä tarve kalibroinnille. Resistanssisensorit ovat yleisiä elektroniikassa, teollisuudessa, automaatiossa ja kuluttajatuotteissa sekä erikoissovelluksissa kuten herkissä mittausjärjestelmissä.