reproduksointikokeet

Reproduksointikokeet ovat tieteellisiä tutkimuksia, joiden tarkoituksena on arvioida aineiden vaikutuksia lisääntymiskykyyn sekä sikiön kehitykseen. Ne muodostavat olennaisen osan turvallisuusarvioinnista lääkkeissä, kemikaaleissa ja muissa tuotteissa, joissa altistuminen voi vaikuttaa hedelmällisyyteen tai kehitykseen.

Kokeet yhdistävät usein eläinkoetutkimuksia ja in vitro -menetelmiä. Eläinkokeissa voidaan arvioida hedelmällisyyteen, raskauskulkuun sekä sikiön kehitykseen liittyviä vaikutuksia sekä jälkeläisten kasvua ja kehitystä. In vitro -menetelmät tarjoavat puolestaan varhaisia indikaattoreita kehitystoksisuudesta solu- ja kehitysmallinnuksen avulla. Päätepisteinä käytetään usein hedelmällisyyden toimintoja, sikiön kehitystä sekä postnataalista kehitystä.

Kansainväliset standardit ohjaavat kokeiden suunnittelua, annostelua ja tulosten raportointia. Esimerkkejä ovat OECD:n testisuositukset 421, 414, 415 ja 426, jotka antavat viitekehyksen riskien arvioinnille ja vertailukelpoisuudelle.

Koska osa reprodukointikokeista suoritetaan eläimillä, niitä noudatetaan eettisiä periaatteita ja 3R-periaatteita (Replacement, Reduction, Refinement) sekä pyritään käyttämään vaihtoehtoisia ei-eläinmenetelmiä aina kun mahdollista.

Rajoitteet: Eläinmallit eivät aina ennusta ihmisen lisääntymis- tai kehityskulkua täydellisesti, ja tulosten yleistettävyys ihmisiin on rajallinen. Reproduksointikokeet kuitenkin tarjoavat tärkeää tietoa riskien hallinnasta ennen ihmiskäyttöä.