replikaatioteknologioita

Replikaatioteknologiat, eli englanniksi replication technologies, viittaavat joukkoon menetelmiä ja järjestelmiä, joilla luodaan ja ylläpidetään identtisiä kopioita datasta tai järjestelmän tilasta. Tavoitteena on usein parantaa saatavuutta, suorituskykyä ja vikasietoisuutta.

Yksi yleinen käyttötarkoitus replikaatiolle on datan saatavuuden lisääminen. Jos alkuperäinen datalähde (esimerkiksi tietokantapalvelin) vioittuu tai lakkaa toimimasta, replikoitu data voidaan ottaa käyttöön nopeasti, minimoiden käyttökatkokset. Tätä kutsutaan korkean saatavuuden ratkaisuksi.

Toinen keskeinen hyöty on suorituskyvyn parantaminen. Lukukuormitusta voidaan jakaa usealle replikalle, mikä nopeuttaa tiedonhakua. Tämä on erityisen hyödyllistä suurissa järjestelmissä, joissa samanaikaisten käyttäjien määrä on suuri.

Replikaatioteknologiat voidaan jakaa karkeasti kahteen päätyyppiin: synkroninen ja asynkroninen replikaatio. Synkronisessa replikaatiossa data kirjoitetaan kaikille replikoille samanaikaisesti ennen kuin operaatio katsotaan suoritetuksi. Tämä takaa täydellisen datakonsistenssin, mutta voi lisätä latenssia. Asynkronisessa replikaatiossa data kopioidaan replikoille viiveellä, mikä on nopeampaa mutta saattaa johtaa pienen datan menetyksen riskiin vikatilanteessa.

Lisäksi replikaatiota käytetään usein varmuuskopiointiin ja katastrofista palautumiseen (disaster recovery). Luomalla kopioita eri fyysisiin sijainteihin voidaan varmistaa, että data säilyy vaikka koko toimipiste tuhoutuisi. Teknologiat vaihtelevat laitteistopohjaisista ratkaisuista ohjelmistopohjaisiin replikaatiotyökaluihin.