rekisteritunnukset

Rekisteritunnus on rekisterissä olevan kohteen tai tietueen yksilöivä tunniste. Se toimii avaimena tietueeseen ja mahdollistaa nopean hakemisen, päivityksen sekä tietojen yhdistämisen eri järjestelmissä. Rekisteritunnus on tyypillisesti pysyvä, tarkoitettu olemaan luotettava ja kertautumaton, ja sen arvo ei yleensä kuvaa itse kohteen sisältöä.

Rekisteritunnukset voivat olla numeerisia, alfanumeerisia tai käytössä olevia universaaleja tunnuksia kuten UUID:ia. Ne voivat sisältää tarkastus- tai varmennusmerkkejä sekä versiokontrollia. Tunnus annetaan yleensä rekisterinpitäjän toimesta ja se säilyy palvelun tai rekisterin elinkaaren ajan, usein pidemmän aikaa kuin muut tiedot.

Käyttö ja linked-out: rekisteritunnusta käytetään primääriavaimena rekisterissä ja sen avulla yhdistetään tai linkitetään tietueita eri järjestelmissä. Tunnusta voidaan käyttää tiedon yhdistämiseen, duplicatoiden välttämiseen ja tiedon elinkaaren hallintaan. Jos rekisteritunnus liittyy henkilöön tai muuhun herkäksi katsottavaan tietoon, sen käsittely on tämän edellyttämien tietosuoja- ja identiteettipolitiikkojen alaista.

Hallinnointi ja esimerkkejä: rekisterinpitäjä määrittelee tunnuksen suunnittelun, pituuden, sallitut merkit ja versionoinnin. Esimerkiksi asiakasrekisterin asiakastunnus, tuoterekisterin tuotetunnus tai tapauksen käsittelytunnus ovat rekisteritunnuksia. Henkilötunnus tai muut henkilötietoja sisältävät tunnukset voivat vaatia erityistä suojausta.

Hyvät käytännöt: pidä tunnus rajoitettuna tunnistamaan vain rekisterin kohde, tee siitä pysyvä ja muokkaa vain poikkeustapauksessa, käytä asianmukaisia tietoturvatoimia ja dokumentoi elinkaari.