refluksist

Refluksi tarkoittaa mahalaukun sisällön takaisinvirtauksia ruokatorveen. Yleisimmin refluksi aiheuttaa närästystä ja hapanta makua suussa. Kun refluksi esiintyy usein ja vaurioittaa ruokatorven limakalvoa, kyseessä on gastroesofageaalinen refluksitauti (GERD).

Syyt ja riskitekijät voivat liittyä alasulkijalukon (alentunut sulkijalukko) toiminnan heikkenemiseen, hiatal-hernian aiheuttamiin tiloihin sekä liikalihavuuteen, raskauteen, tupakointiin ja joidenkin ruokien sekä juomien käyttöön. Tietyt lääkkeet voivat myös vaikuttaa ruokatorven toimintaan tai mahalaukun tyhjenemiseen. Refluksi ei aina johdu jostakin yhdestä tekijästä, vaan tulos voi olla monien riskitekijöiden yhteisvaikutus.

Oireet vaihtelevat: polttava tunne rinnassa, rintalastan takana; takaisinvirtaus suuhun tai kurkkuun; yskiminen, käheys tai hengenahdistus; nielemävaikeudet ja aftat tai vatsavaivat.

Diagnoosi perustuu oireisiin ja lääkärin arvioon. Tarvittaessa voidaan käyttää endoskopiaa, mahan happamuuden mittausta (pH-monitoiminen tutkimus), impedansipH-tutkimusta sekä ruokatorven motorian tutkimusta.

Hoito pyrkii oireiden hallintaan ja komplikaatioiden välttämiseen. Elintapamuutokset ovat keskeisiä: vyötärönympäryksen hallinta, nukkuma-asennon korottaminen, suurien ja myöhäisten aterioiden välttäminen sekä ruokayhdistelmien välttäminen, jotka laukaisevat oireet. Lääkkeellinen hoito sisältää antasideja, H2-salpaajia ja protonipumpun estäjiä (PPI). Joissain tapauksissa käytetään prokineetteja tai harkitaan kirurgista hoitoa, kuten hiataleikkauksen yhteydessä tehtävää tilapäistä sulkijalukon vahvistamista (fundoplikaatio).

Tulehdukselliset komplikaatiot, kuten esofagiittia tai Barrettin ruokatorven muutoksia, voivat vaatia tarkempaa seurantaa. Refluksi on yleinen tila, jonka esiintymistiheys ja oireet vaihtelevat yksilöllisesti.