refleksistä

Refleksit ovat tahdosta riippumattomia, nopeita vasteita ärsykkeisiin. Ne ohjautuvat refleksikaarella, jonka kautta viesti kulkee reseptorilta sensoriselle neuronille, keskushermoston synapsiin ja motoriselle neuronille sekä lopulta efektorille, yleensä lihakselle tai rauhasselle. Refleksit voivat olla synnynnäisiä (perinnöllisiä) tai opittuja, jolloin niihin on tullut mukaan aivojen ja hermoston oppimisprosesseja.

Refleksikaari koostuu reseptorista, sensorisesta neuronista, keskushermoston synapsista (yleensä selkäytimessä tai aivorungossa), motorisesta neuronista sekä efektorista. Jotkut refleksit ovat monosynaptisia, jolloin viesti kulkee vain yhdellä synapsilla, kun taas useammat refleksit ovat polysynaptisia ja niissä on useita välittäjäyhteyksiä.

Esimerkkejä ovat patellaarinen eli polven refleksi sekä pupillaarinen valon refleksi. Patellaarinen refleksi on tyypillinen monosynaptinen lihasrefleksi, joka mittaa alaraajan lihasvastetta iskulla polvilumpion yläpuolelle. Pupillaarinen refleksi puolestaan näyttää, miten silmät säätävät pupillin kokoa valon voimakkuuden mukaan. Autonomiset refleksit, kuten barorefleksi verenpaineen säätelyssä, osallistuvat kehon sisäisen tasapainon ylläpitoon.

Käytännössä refleksit ovat keskeisiä neurologisessa tutkimuksessa: niiden toiminta antaa tietoa selkäytimen ja aivorungon toiminnasta sekä hermoston kehitysvaiheista. Lapsilla refleksit kehittyvät ja monesti vähentyvät tai katoavat osana normaalia kehitystä.