reduktiiviset

Reduktiiviset on suomenkielinen adjektiivi, jolla kuvataan lähestymistapoja tai selityksiä, jotka vähentävät monimutkaisia ilmiöitä niiden yksinkertaisempiin osiin tai perusmekanismeihin. Termi juontaa juurensa sanoista reduktiivinen ja reductionism, ja sitä käytetään laajalti eri tieteenaloilla sekä filosofiassa että luonnontieteissä. Reduktiivisuus voi tarkoittaa sekä menetelmällistä että teoreettista lähestymistapaa.

Tieteen kontekstissa reduktiiviset selitykset pyrkivät ymmärtämään korkeammille tasoille kuuluvat ilmiöt perustavanlaatuisten mekanismien kautta. Esimerkkejä ovat geneettisten ja molekulaari-prosessien kautta fenotyyppien selittäminen sekä neurotieteissä aivoprosessien vaikutus käyttäytymiseen. Käytännössä tällaisissa lähestymistavoissa korkeamman tason ominaisuudet nähdään usein seuraamuksina alempien tasojen laeista.

Filosofiassa reduktiivisia näkemyksiä esiintyy muun muassa reduktiivisena fyysikalismina, jonka mukaan mieli ja tietoisuus ovat fysiikan ilmentymiä. Näkemykset ovat vastakkain holististen ja emergenssin korostavien näkemysten kanssa, ja niitä kohtaan esitetään sekä argumentteja mekanismien selkeydestä että kritiikkiä monimutkaisuuden ja kontekstin kustannuksella.

Sosiaali- ja humanistisilla aloilla reduktiiviset mallit voivat johtaa ilmiöiden yksinkertaistamiseen valitsemalla vain yhden selittäjän, esimerkiksi taloudelliset tai geneettiset tekijät. Tällöin korostetaan monitasoisen ja integroivan lähestymistavan tarvetta, jotta kompleksiset vuorovaikutukset tulisi huomioitua.