realisointikeinoja

Realisointikeinot ovat konkreettisia toimia, keinoja tai järjestelyjä, joiden tarkoituksena on viedä käytäntöön jokin hanke, ohjelma, politiikka tai tavoite. Ne toimivat välineinä, joiden avulla strategia siirretään suunnitelmasta käytäntöön. Realisointikeinot voivat kohdistua useille tasoille: lainsäädäntöön ja sääntelyyn, taloudellisiin tukimuotoihin ja kannustimiin, organisatorisiin muutoksiin, prosessien kehittämiseen, viestintään sekä koulutukseen, sekä teknisiin ratkaisuin kuten pilotointi tai järjestelmätoimitukset.

Esimerkkejä realisointikeinoista ovat: lainsäädäntömuutokset ja toimeenpanosäädökset; taloudelliset tukimuodot kuten investointi- ja kehittämistuki sekä muut kannustimet; julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja hankinnat; organisatoriset muutokset ja uuden toimintamallin käyttöönotto; prosessien standardointi ja ohjeistukset sekä tiedonhallinnan uudistukset; tiedotus ja koulutus sekä kansalaisten osallistamisen toimenpiteet; pilottihankkeet, kokeilut sekä monitorointi ja arviointi.

Realisointikeinojen valinta ja yhdistäminen perustuvat tavoitteiden, kustannusten, vaikutusten ja riskien analyysiin sekä aikatauluun. Toimenpiteitä seurataan ja arvioidaan toteutuksen aikana ja jälkeen, jotta voidaan oppia ja tehdä tarvittavat säätötoimet.