reaktiomarkerit

Reaktiomarkerit ovat mittaamisen kohteena olevia aineita, signaaleja tai muutoksia, jotka kertovat, että jokin kemiallinen tai biokemiallinen reaktio on tapahtunut tai on käynnissä. Ne voivat ilmaista reaktion alkanutta, sen nopeutta, kulkua tai lopputuotteen olemassaoloa. Reaktiomarkerit esiintyvät useilla aloilla, kuten lääketieteessä, toksikologiassa, ympäristötutkimuksessa ja materiaalitieteessä.

Biokeemiallisessa ja kliinisessä yhteydessä reaktiomarkerit auttavat seuraamaan immuunivastetta, aineenvaihduntaa tai toksisia vaikutuksia. Esimerkkejä ovat tulehdusreaktiossa käytettävät proteiinit kuten C-reaktiivinen proteiini (CRP) ja sitokinit, sekä lääkkeiden metaboliitit. Ympäristömittauksissa reaktiomarkerit voivat osoittaa hapetus- tai hapetumisreaktioiden kulkua, kuten oksidatiivisen stressin merkkejä. Tiettyihin materiaalitieteen reaktioihin, kuten polymeroituminen tai korroosio, liittyy myös markerit, jotka kertovat reaktion etenemisestä.

Markerien mittaamiseen käytetään erilaisia analyyttisiä menetelmiä. LC-MS/MS ja GC-MS voivat tunnistaa pieniä metabolian tuotteita, immunoassays kuten ELISA voivat mitata proteiineja tai hormoneja, ja PCR-pohjaiset ilmentymätestit seuraavat geenin ilmentymän muutoksia. Spektroskopia, elektroanalytiikka ja sensoritekniikat tarjoavat lisätyökaluja reaaliaikaisiin mittauksiin.

Reaktiomarkereiden tulkinta vaatii kontekstin, ja markerin spesifisyys sekä herkkyys on validoitava. Merkitys riippuu tilanteesta, ajallisesta dynamiikasta sekä mahdollisista confoundereista ja näytteenotto-olosuhteista.