reaktiokeskuksista

Reaktiokeskuksista, eli reaktorikeskuksista, puhuttaessa tarkoitetaan yleensä ydinvoimalaitoksia tai tutkimusreaktoreita, joissa hallitaan ketjureaktiota. Ydinvoimalaitosten ensisijainen tarkoitus on sähköntuotanto. Ne hyödyntävät fissioketjureaktiota, jossa atomiytimet halkeavat vapauttaen energiaa lämmön muodossa. Tämä lämpö muutetaan höyryksi, joka pyörittää turbiineja ja tuottaa sähköä. Reaktorin sydän on polttoaine, tyypillisesti uraania, joka on sijoitettu polttoainesauvoihin. Reaktorissa on myös säätösauvoja, joilla reaktion nopeutta voidaan säädellä imemällä neutroneja. Vesijärjestelmät toimivat sekä jäähdyttimenä että neutronien hidastimena.

Tutkimusreaktorit puolestaan ovat pienempiä laitoksia, joita käytetään tieteelliseen tutkimukseen, materiaalitutkimukseen ja radioaktiivisten isotooppien tuottamiseen lääketieteellisiin ja teollisiin tarkoituksiin. Vaikka ne perustuvat samaan fissioperiaatteeseen, niiden teho on huomattavasti alhaisempi kuin voimalaitosten. Molemmissa tapauksissa turvallisuus on ensisijaisen tärkeää, ja reaktiokeskuksia ympäröivät useat turvajärjestelmät ja suojarakenteet onnettomuuksien estämiseksi ja mahdollisten riskien minimoimiseksi. Ydinjätteiden käsittely ja loppusijoitus ovat merkittäviä haasteita reaktiokeskusten käytössä.