ravinnonkäytön

Ravinnonkäytön käsite kuvaa sitä, miten ravinnon sisältämät ravintoaineet imeytyvät, käytetään ja varastoituvat elimistössä energian, rakennus- sekä säätelytarpeiden täyttämiseksi. Se kattaa sekä päivittäisen energiansaannin että pitkän aikavälin aineenvaihdunnan ja tilapäiset varastot.

Ruuansulatuksen ja aineenvaihdunnan kautta ravintoaineet pilkkoutuvat ja siirtyvät verenkiertoon. Hiilihydraatit muuttuvat glukoosiksi, proteiinit aminohapoiksi ja rasvat rasvahapoiksi. Näistä energiana käytetään ATP:n muodostukseen, ja ylimääräinen energia tallennetaan glykogeeninä maksassa ja lihaksissa sekä rasvakudoksen muodossa.

Ravinnonkäyttöä säätelevät hormonit ja keskushermoston mekanismit, kuten insuliini, glukagon, kilpirauhashormonit ja glukokortikoidit. Ruokahaluun ja energian käyttöön vaikuttavat lisäksi suolistomikrobiston koostumus, geneettiset tekijät sekä fyysinen aktiivisuus. Ravinnon laatu ja yhteenkoostumus vaikuttavat siihen, miten tehokkaasti ravinto täyttää elimistön tarpeet.

Mittaaminen ja sovellukset: energiantarvetta arvioidaan perusaineenvaihdunnan, liikunnan ja termisen vaikutuksen perusteella. Indirekt kalorimetria mittaa hapen kulutusta ja hiilidioksidin erittymistä energian käytön arvioimiseksi. Ravinnonkäyttöä seurataan erityisesti terveydentilan, painonhallinnan sekä tuotantoeläinten tai urheilijoiden suorituskyvyn optimoimiseksi.

Ravinnonkäytön tunteminen tukee terveyden ylläpitoa, painonhallintaa sekä elintarviketuotannossa tuotantotehokkuuden parantamista.