rautakoordinaatioyhdistettä

Rautakoordinaatioyhdisteet ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa rauta-atomi toimii keskusatomina ja on sitoutunut ligandeihin koordinaatiosidoksilla. Ligandit ovat molekyylejä tai ioneja, joilla on vähintään yksi vapaa elektronipari, jonka ne voivat luovuttaa rauta-atomille. Rautakoordinaatioyhdisteiden ominaisuudet ja käyttötarkoitukset riippuvat suuresti raudan hapetusluvusta sekä sitoutuneiden ligandien luonteesta ja määrästä.

Raudalla voi esiintyä useita hapetuslukuja, tyypillisimmin +2 ja +3. Esimerkiksi hemoglobiini, punasolujen happea kuljettava proteiini, sisältää rauta(II)ionin, joka on sitoutunut porfyriinirenkaaseen ja ympäröiviin aminohappoihin. Myös monet entsyymit, kuten sytokromit, sisältävät rautakoordinaatioyhdisteitä, jotka osallistuvat elektroninsiirtoreaktioihin.

Koordinointiluku, eli ligandien määrä rauta-atomin ympärillä, vaihtelee yleensä 2:sta 6:een. Yleisimpiä ligandeja rautakoordinaatioyhdisteissä ovat vesimolekyylit, ammoniakki, halidi-ionit, syanidi-ionit ja erilaiset orgaaniset molekyylit, kuten EDTA. Näiden yhdisteiden rakenteet voivat olla lineaarisia, tasokolmioita, tetraedrisiä, oktaedrisiä tai monimutkaisempia.

Rautakoordinaatioyhdisteitä hyödynnetään monilla teollisuuden ja biologian aloilla. Niitä käytetään katalyytteinä kemiallisissa reaktioissa, esimerkiksi polymeroinnissa ja hapetuksissa. Lisäksi ne ovat tärkeitä analyyttisessä kemiassa tunnistusaineina ja väriaineiden valmistuksessa. Biologisissa järjestelmissä niiden rooli on elintärkeä esimerkiksi hapen kuljetuksessa ja elektroninsiirrossa.