rauhoittumis

Rauhoittuminen tarkoittaa tilaa tai prosessia, jossa keho ja mieli palaavat nopean tai jännitteisen tilanteen jälkeen rauhallisempaan tilaan. Se syntyy, kun elimistön stressireaktiot lieventyvät ja tietoisuus nykyhetkestä palautuu. Rauhoittuminen on olennainen osa itsehallintaa ja hyvinvointia arjessa sekä tunne-elämän säätelyä.

Fysiologisesti rauhoittuminen ilmenee usein hengityksen syvenemisenä ja säännöllistymisenä, sydämen sykkeen hidastumisena ja lihasjännityksen vähenemisenä. Psykologisesti se merkitsee ajatusten ja tunteiden kiihtymyksen lieventymistä sekä tilaa, jossa huomio voi siirtyä takaisin nykyhetkeen. Aivoissa parasympaattisen järjestelmän toiminnan vahvistuminen vastaa tätä tilaa.

Rauhoittumista voi edistää erilaisin keinoin. Yksinkertaisia keinoja ovat syvähengitys tai diafragmaattinen hengitys, progressiivinen lihasrentoutus sekä mindfulness- tai maadoittavat tekniikat. Myös rytmittäinen liike, kuten kävely tai vaikkapa käden asettelun huomioiminen, voi auttaa. Ympäristötekijöillä, kuten hiljaisella äänellä, pehmeällä valaistuksella ja viileällä lämpötilalla, on merkittävä tuki rauhoittumiselle.

Rauhoittuminen on erityisen hyödyllinen taito stressaavissa tilanteissa, opiskelussa, työssä ja unen sekä mielenterveyden ylläpidossa. Se ei välttämättä korvaa ammattiapua, mutta voi vähentää oireita ja parantaa sopeutumista. Jos kiihtyminen on pitkäkestoista, aiheuttaa merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä tai esiintyy toistuvia paniikkikohtauksia, on suositeltavaa hakeutua terveydenhuollon arvioon.