raskaametyölajeja

Raskaametyölajeja (raskas työ) on suomalainen termi, jolla viitataan fyysisesti vaativien työtehtävien kategorioihin. Termi esiintyy keskusteluissa, jotka käsittelevät työterveyttä, työmarkkinoiden tutkimusta ja ergonomiaa. Se ei ole yhdenmukainen, maailmanlaajuinen luokitus, vaan määritelmät ja rajat vaihtelevat organisaatiosta toiseen. Käytännössä se kuvaa tehtäviä, joiden fyysiset vaatimukset ylittävät kevyemmän tai kohtalaisen työn kriteerit.

Yleisimpiin alaluokkiin kuuluvat raskas käsinomainen työ sekä tehtävät, joissa tarvitaan suurta lihasvoimaa, toistuvaa tai pitkittynyttä kuormitusta, työ jännittävin asennoin tai runsaalla tärinällä sekä altistuminen extreme lämpötiloille tai melulle. Esimerkkejä ovat raskaiden tavaroiden nosto ja kantaminen, oviaukko- tai yläraajojen töiden suorittaminen, pitkät jaksot seisomista tai kävelyä kuormituksen kanssa sekä työ, jossa käytetään raskaita koneita. Työ voi myös sisältää epämukavia asentoja tai korkeaa jatkuvaa kuormitusta.

Terveys- ja työturvallisuusnäkökulma: raskas työ lisää riskiä tuki- ja liikuntaelinsairauksille, sydän- ja verenkiertoelimistön rasitukselle sekä uupumukselle. Työnantajat voivat vastata näihin toimenpitein kuten ergonomisilla ratkaisuilla, työn kierrätyksellä, koneellisesti avustavilla ratkaisuilla, säädettävillä työasennoilla ja työntekijöiden koulutuksella. Arviointi voi nojautua energiankulutukseen (MET-arvot), sydän- ja verenkiertoelimistön tilaan sekä kuormituksen rajojen määrittelyyn.