ranskalaispoliittisissa

Ranskalaispoliittisissa viittaa yleisesti ranskalaisiin poliittisiin perinteisiin, instituutioihin ja ajatteluun, jotka ovat vaikuttaneet sekä Ranskaan että muuhun maailmaan. Ranskalaisen poliittisen ajattelun juuret ulottuvat antiikin ajalle, mutta merkittävä kehitys tapahtui erityisesti valistusajan aikana, jolloin filosofit kuten Montesquieu, Rousseau ja Voltaire vaikuttivat merkittävästi poliittiseen ajatteluun. Heidän teoksensa, kuten Rousseau’n *Sosiaalinen sopimus*, ovat edelleen keskeisiä poliittisen filosofian lähteitä.

Ranskassa poliittinen järjestelmä perustuu parlamentaariseen tasavaltaan, jossa presidentti ja hallitus muodostavat päättäväisen vallan. Perustuslaki vuodelta 1958 määrittää nykyisen tasavallan perustan, joka korvasi monarkian ja väliaikaiset hallitukset. Ranskalaisessa politiikassa korostetaan keskusvallan vahvuutta, ja valtion hallinto on keskitetty, mikä on ominaista myös muille entisille siirtomaavaltioille.

Ranskalaispoliittisissa käsitteissä korostuvat myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja valtion rooli taloudessa. Ranskassa on pitkä perinne sosiaaliturvajärjestelmistä ja työntekijöiden oikeuksista, jotka ovat vaikuttaneet myös Euroopan unionin sosiaalipolitiikkaan. Poliittiset puolueet, kuten Sosialistinen puolue (*Parti Socialiste*) ja Ranskalainen kansanliike (*Rassemblement National*), edustavat erilaisia poliittisia linjoja, kuten vasemmistoa ja oikeistoa.

Ranskalaisen politiikan ulkopoliittinen linja on usein perustunut Euroopan integraatioon ja globaaliin yhteistyöhön, vaikka maalla on myös ollut omat kiistat ja strategiset päätökset, kuten Euroopan puolustuspolitiikan kehittämisessä. Ranskalaispoliittisissa ajatuksissa yhdistyvät siis perinteiset ajattelutavat ja nykyaikaiset haasteet, jotka vaikuttavat sekä kotimaahan että kansainväliseen yhteisöön.