rannikkoalueista

Rannikkoalueet ovat maa- ja merialueiden rajavyöhykkeitä, joissa maaperä ja meren vaikutus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Ne käsittävät rantaviivaa sekä lahtia, suistoja, dyynialueita, kalliojyrkänteitä ja saaristoa, ja niiden maan- sekä vesirakenne vaihtelee alueittain. Rannikko on sekä geologisesti että ekologisesti dynaaminen ja alttiina ilmaston ja sääilmiöiden vaihteluille, kuten myrskyille, tulville ja eroosiolle.

Rannikkoalueiden elinympäristöt ovat monimuotoisia: dyynit ja rantakaisliköt, suisto- ja rantalahdet sekä saaristo- ja kalliokohteet. Näissä elävät sekä meriluonto että alueen ilmastonmuutoksille sopeutuneet kasvi- ja eläinlajit. Suolaisuuden ja veden vaihtelun vuoksi lajisto vaihtelee voimakkaasti maantieteellisesti ja vuodenaikojen mukaan.

Rannikkoalueet ovat tärkeitä asuin-, kalastus- ja logistiikkapaikkoja. Siellä sijaitsevat kaupungit ja kylät, satamat sekä rakennettu infrastruktuuri ja vapaa-ajanalueet. Rannikko on myös kasvava energiantuotannon ja matkailun keskus, jossa harjoitetaan muun muassa kalastusta, purjehdusta ja saaristoelämystä.

Hallinta perustuu usein integroituun rannikkoalueiden suunnitteluun (ICZM) ja kestävään kehitykseen, jossa huomioidaan sekä luonnon- että ihmisvaikutukset. Tavoitteina ovat suojella luontoa, ehkäistä eroosiota ja tulvia sekä varmistaa turvallinen ja kestävä taloudellinen toiminta. Haasteita muodostavat merenpinnan kohoaminen, merirakentamisen ja turismin paineet, saasteet sekä ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutukset.