meriluonto

Meriluonto tarkoittaa merialueen elollista ja elotonta luontoa sekä niiden välistä vuorovaikutusta. Se kattaa rannikko- ja saaristomeren sekä avomeren sekä merenpohjan elinympäristöt ja niissä esiintyvät eliöyhteisöt.

Elinympäristöt ja yhteisöt: Suomalaiset merialueet koostuvat pelagisesta (avomeri) ja bentonisesta (merenpohja) elämästä sekä rannikko- ja saaristoyhteisöistä. Tärkeimpiä elinympäristöjä ovat kivettyneet rantaviivat, hiekkapohjat sekä mutapohjat, joissa elää monimuotoinen pohjaeläin- ja kasvilajisto. Merikasvillisuus ja levät ovat keskeisiä sekä rakenteeltaan että ravinnonlähteinä.

Ravintoverkot ja ekosysteemipalvelut: Meriluonto muodostaa monimutkaiset ravintoverkot, joissa fytoplanktonin ja muiden primaarituotajien energia siirtyy zooplanktonin, kalojen sekä pohjaeläinten kautta ylemmille tasoille. Elinvoimaiset ekosysteemit tarjoavat ruokaa, puhdistavat vesistöjä, suojaavat rantoja sekä tarjoavat virkistys- ja kulttuuripalveluita.

Uhat ja sopeutumiskyky: Rehevöityminen, saasteet ja muovijäte sekä liikakalastus kuormittavat meriluontoa. Ilmastonmuutos aiheuttaa lämpenemistä, happamoitumista ja merenpinnan nousua, mikä muuttaa elinympäristöjä sekä lajien levinneisyyttä ja yhteisöjen rakennetta.

Suojelu ja tutkimus: Suomessa meriluontoa suojellaan muun muassa suojelualuein, kestävän kalastuksen käytännöin sekä vesistöjen tilan seurannalla. Kansainvälisesti HELCOM edistää päästövähennyksiä sekä kalastuksen ja suojelutoimien yhteensovittamista.