rakennustyyliä

Rakennustyyliä tarkoittaa arkkitehtuurin ilmaisullista suuntausta, jossa muoto, materiaali, rakennetekniikka ja tilankäyttö muodostavat yhden, tyypillisesti tunnistettavan kokonaisuuden. Tyyli heijastaa sekä aikakauden kulttuurista tahtoa että käytännön ratkaisuja, kuten rakennusmateriaalien saatavuutta, teknistä kehitystä ja ilmasto-olosuhteita. Rakennustyyliä tutkitaan sekä historiallisena että ilmaisullisena ilmiönä, ja tyylit voivat syntyä suurina liikkeinä tai paikallisina, alueellisesti eriytyneinä ilmentyminä.

Tyylien tunnistaminen perustuu useisiin tekijöihin: muodot ja rytmitykset, julkisivujen ja sisätilojen ornamentointi, materiaalien valinta, tilojen organisointi sekä rakennusmenetelmät. Tyylit voivat puhutella samaan aikaan historiaa, teknologiaa ja ympäristöä, ja ne voivat muuntua ajan kuluessa uusien innovaatioiden myötä. Tyylisuuntaukset voivat also syntyä vastauksena aikakauden sosiaalisille tai taloudellisille muutoksille.

Suomessa rakennustyylit ovat muovanneet kaupunkien ilmettä. Kansallisromanttinen arkkitehtuuri kukoisti 1890–1910-luvulla ja näkyy muun muassa monumentaalisissa julkisissa rakennuksissa; sen johtohahmoja ovat muun muassa Eliel Saarinen. 1920-luvulta eteenpäin leimaaen syrjäyttävät funktionalismi ja modernismi, joihin vaikutteita tuli kansainvälisestä arkkitehtuurista. Alvar Aallon aaltoileva, orgaaninen modernismi on vaikuttanut erityisesti julkisiin tiloihin ja asumiseen. Nykyarkkitehtuuri jatkaa kansainvälisiä virtauksia ja huomioi kestävyyden, teknologian ja kulttuurisen kontekstin.

Rakennustyylit ovat tutkimuksen ja säilyttämisstrategioiden kohteena, ja ne tarjoavat keinon ymmärtää menneisyyden arkkitehtuurin kehitystä sekä nykyajan suunnittelupäätöksiä.