rakenneyhtälömallit

Rakenneyhtälömallit ovat tilastollisia malleja, jotka yhdistävät mittausmallin ja rakenteellisen mallin. Ne kuvaavat sekä latenttien muuttujien ilmenemistä havaittavina indikaattoreina että latenttien muuttujien välistä syy-seuraussuhdetta. SEM-mallit mahdollistavat teorian testaamisen ottaen huomioon mittausvirheet.

Mittaussmalli kuvaa, miten latentit muuttujat ilmenevät havaittavina indikaattoreina. Rakenteellinen malli määrittelee latenttien muuttujien välisten suhteiden suunnan ja voimakkuuden, kuten suorat vaikuttavuudet sekä mahdolliset epäsuorat reitit. Yleensä malli esitetään polkukaaviona, jossa laatikot edustavat muuttujia ja nuolet niiden välisiä vaikutuksia kuvaavat.

Estimointi ja sovittaminen: SEM:n estimointi perustuu havaittavien muuttujien kovariansiin sekä korrelaatioihin. Yleisimmät menetelmät ovat maksimiluokan todennäköisyyden (ML) ja robustit estimointimuodot; jos havaittavat muuttujat ovat kategorisia, käytetään esimerkiksi WLSMV:ää. Mallin identifiointi ja riittävä vapausasteiden määrä ovat olennaisia.

Sovellukset ja rajoitteet: Rakenneyhtälömallit ovat yleisiä psykologiassa, sosiologiassa, kasvatustieteissä, markkinoinnissa ja taloustieteissä. Ne mahdollistavat monien tekijöiden välisen kausaalisen rakenteen tutkimisen sekä mittausvirheiden huomioon ottamisen. Oletusten toteutumisesta, mittausinvarianttiudesta sekä mallin väärin määritelystä on huolehdittava; suuria otoksia suositellaan.

Työkaluja ja ohjelmistoja: SEM:iin liittyviä ohjelmistoja ovat LISREL, AMOS, Mplus sekä lavaan R-kielessä ja OpenMx.