rakenneterästä

Rakenneterästä tarkoitetaan rakennusten ja infrastruktuurien rakentamiseen käytettyä terästä. Sen yleisimmät muodot ovat raudoitus betoniin (rakennusteräs) sekä rakennusten teräsrakenteissa käytettävät teräspalkit, levyt ja verkot. Raudoitus parantaa betonin tarttumiskykyä ja kantavuutta, kun taas teräsrakenteet muodostavat rakennuksen kehyksen ja mahdollistavat suurten jännitysten siirtämisen.

Luokitukset ja standardit noudattavat eurooppalaisia normeja. Revohtaista rakenneterästä koskeva EN 10080 määrittelee rakenneteräksen raudoituksen lujuusluokat, kuten B500A, B500B ja B500C. Rakennemateriaalien osalta käytetään usein EN 10025 -standardeja, joiden yleisiä lujuusluokkia ovat esimerkiksi S235JR, S275JR ja S355JR. Suomessa standardointi on tiukasti näiden eurooppalaisten standardien mukaista.

Valmistus ja ominaisuudet: rakenneteräs valmistetaan kuumavalssauksella tai kylmämuokkauksella. Raudoituspelkissä pinnat ovat usein ribattuja, mikä parantaa kitausta betonin kanssa ja estää liukumista. Teräspalkit, levyt ja putket voivat olla valmiiksi hitsattuja tai liitettävissä rakenteellisesti paikoilleen.

Käyttökohteet: raudoitus käytetään betonirakenteissa kuten pylväissä, laattoissa ja seinissä sekä erikokoisissa teräsrakenteissa, kuten pilarikehyksissä ja kantavissa palkkijärjestelmissä. Kestävyys ja huoltoväli huomioidaan erityisesti korroosiosuojauksissa; tarvittaessa käytetään galvanoitua tai pinnoitettua rakenneterästä.

Kierrätys: teräs on erittäin kierrätettävissä, ja rakenneteräksen uusiokäytöstä on merkittäviä ympäristöetuja rakennusalan kiertotaloudessa.