rahoituslähteen

Rahoituslähde tarkoittaa taloudellisia varoja, joilla organisaatio tai yksilö kattaa toimintansa ja investointinsa kustannukset. Rahoituslähteet voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin. Sisäiset lähteet koostuvat yrityksen omasta kassavirrasta, voitonpitämisestä sekä voiton uudelleen sijoittamisesta. Ulkoiset lähteet sisältävät velkarahoituksen, oman pääoman rahoituksen sekä julkiset tuet. Velka voi olla lainoina tai luottoina, usein takaisinmaksuineen ja korkoineen. Oman pääoman rahoitus tarkoittaa sijoittajien sijoitusta, osakeantia tai muuta omistuspohjaista pääomaa. Julkiset tuet voivat olla valtion, alueen tai EU:n kautta saatavia avustuksia, lainoja tai vakuuksia.

Rahoituslähteen valintaan vaikuttavat tekijät ovat kustannukset, takaisinmaksuaika, riskitaso, hallinnan velvoitteet sekä saatavilla olevat ehdot ja rajoitukset. Eri rahoituslähteet soveltuvat eri elinkaaren vaiheisiin: aloittavilla yrityksillä korostuvat usein enkelit ja joukkorahoitus, kasvuvaiheessa käytetään enemmän pääomasijoituksia ja pankkilainoja, ja suurissa projekteissa voi olla tarvetta useiden lähteiden yhdistämiselle. Julkinen rahoitus ja EU-ohjelmat voivat tukea tutkimusta, kehitystä sekä kansainvälistymistä.

Rahoituslähteiden monipuolistaminen parantaa taloudellista vakautta ja riskien hajauttamista. Prosessi alkaa tarpeen kartoituksesta, rahoituslähteiden etsimisestä ja due diligence -arvioinneista, jonka jälkeen neuvotellaan sopimukset ja seurataan rahoituksen käyttöä sekä tulosten saavuttamista.