rahaliittoa

Rahaliitto on taloudellisen integraation muoto, jossa kaksi tai useampi valtio luopuu osittain oman rahapoliittisen päätösvallastaan ja sitoutuu yhteiseen rahapolitiikkaan sekä yleensä käyttämään yhtä yhteistä valuuttaa. Rahaliiton tavoitteena on vakaus ja talouskasvun edistäminen sekä kaupankäynnin ja investointien esteiden vähentäminen. Keskeisiä piirteitä ovat yhteinen rahapolitiikka, jonka hoitaa yksi keskuspankki, sekä usein yhteiset säännöt finanssi- ja pankkitoiminnan sekä talouspolitiikan alalle. Monet rahaliitot sisältävät myös talous- ja finanssipolitiikan koordinaation sekä yhteisiä valvontamekanismeja.

Euroopan unionin kontekstissa rahaliitto ilmenee Economic and Monetary Unionin (EMU) kautta ja euroalueen jäsenmaissa myös yhteisessä valuutassaan, eurossa. Euroalueen jäsenmaat käyttävät euroa, ja niiden rahapolitiikka on keskitetty Euroopan keskuspankin (ECB) toimielin- ja päätösvaltaan. Muiden EU-maiden on mahdollista säilyttää oma valuuttansa. Rahaliiton kehitys alkoi EMS:n (European Monetary System) aikana 1970-luvulla ja eteni kohti täyttä EMU:ta, jonka myötä euro otettiin käyttöön virtuaalisena valuuttana vuonna 1999 ja fyysiset eurosetelit sekä -kolikot alkoivat kiertää vuonna 2002.

Rahaliiton hyödyt voivat olla parempi kaupankäynti, pienemmät valuuttakurssiriskit ja suurempi taloudellinen vakaus. Toisaalta menettää itsenäisen rahapolitiikan työkalut, jolloin talouspolitiikan koordinaation ja sääntöjen noudattamisen merkitys korostuu. Kriisitilanteissa rahaliitto edellyttää yhteisiä rahoitusvälineitä ja mekanismeja, joita voidaan käyttää talouden tukeen ja vakauttamiseen.