radioviestintäjärjestelmissä

Radioviestintäjärjestelmät ovat järjestelmiä, jotka mahdollistavat ääni-, data- tai videoviestien siirtämisen radiotaajuuksilla. Ne voivat kattaa sekä yksittäisiä yhteyksiä että laajoja verkkoja ja niitä käytetään monilla aloilla kuten julkisessa turvallisuudessa, teollisuudessa, liikenteessä sekä merenkulussa.

Järjestelmät koostuvat tyypillisesti lähettimistä ja vastaanottimista, tukiasemista ja toistimista, antenneista sekä hallinta- ja siirtoverkoista. Viestit voivat olla analogisia tai digitaalisia, ja ne kulkevat modulaation kautta RF-signaaleiksi. Digitaalisessa radioviestinnässä käytetään usein pakettipohjaista siirtämistä sekä erilaisia pääsymenetelmiä kaistan jakamiseksi, kuten FDMA, TDMA, CDMA ja OFDM.

Yleisimmissä nykyjärjestelmissä on käytössä erityisiä standardeja ja teknologioita. Esimerkkejä digitaalisista PMR-standardeista ovat TETRA, P25 ja DMR. Rakenteellisesti järjestelmät voivat olla yksittäisiä yhteyksiä tai trunked-verkkoja, jotka jakavat kanavien resursseja koko verkon käyttöön.

Sääntely, spektrin hallinta ja yhteentoimivuus ovat keskeisiä teemoja. Turvallisuus ja luotettavuus korostuvat julkisen turvallisuuden ja kriittisten toimintojen sovelluksissa, joissa käytetään salaus, autentikointia sekä varajärjestelmiä. Tärkeä kehityssuunta on verkkojen siirtyminen IP-pohjaisiin ja ohjelmistopohjaisiin ratkaisuihin sekä ohjelmisto-ohjattuun radiotekniikkaan ja 5G-pohjaisiin ratkaisuin.

Radioviestintäjärjestelmien käyttökohteita ovat pelastus- ja hätätarpeet, liikenneyhteydet, teollisuuslaitokset sekä meren- ja ilmailaulot. Niiden suunnittelussa huomioidaan kantama, kapasiteetti, viive ja luotettavuus sekä ympäristön vaikutukset, kuten häiriöt ja monipath-efektit.