radioteatterissa

Radioteatterissa tarkoitetaan teatterin muotoa, joka on suunniteltu kuuntelemaksi radiosta tai muusta äänisignaalista. Esitys rakentuu etupäässä puheesta, ääniefekteistä, musiikista sekä ohjauksesta. Koska kuulija ei näe näyttelijöitä, tarinankerronta nojautuu ääneen, rytmiin ja äänimaailmaan, ja kuulija muodostaa kuulemastaan tilan ja tapahtumat mielikuvituksen avulla.

Radioteatterin tunnuspiirteisiin kuuluu dialogi, monologi sekä narratiivi, jotka tukevat tarinan kulkua ilman visuaalisia kuvia. Äänitehosteet sekä äänimaisemat luovat paikan, ajan ja tunnelman. Esitykset voivat olla sekä lyhyitä yksittäisiä draamapätkiä että pitkiä sarjoja, ja niitä tuotetaan sekä suurille yleisöille tarkoitettuna radiolähetyksenä että pienimuotoisina äänelle suunniteltuina näytelminä. Myös kirjailijoiden ja ohjaajien välinen yhteistyö on yleistä.

Historiallisesti radioteatteri syntyi varhaisen radion aikakaudella ja on ollut tärkeä väline sekä viihteelle että yhteiskunnalliselle viestinnälle. Suomessa radioteatteria on tuotettu laajasti Yleisradion (YLE) ohjelmistoissa, ja kansainvälisesti ohjelmia on tehty muun muassa BBC:n radioteattereina. Radioteatterin tuotannot ovat kehittyneet äänisuunnittelun ja teknologian mukana.

Nykyisin radioteatteri elää digi-ajan myötä: äänisuunnittelu kehittyy, ja musiikki sekä ääniefektit ovat entistä laadukkaampia. Tuotannot julkaistaan edelleen radiossa, mutta myös verkkopalveluissa sekä podcasteina, jolloin yleisö voi kuunnella niitä joustavasti. Radioteatteri on sekä klassikoiden että uuden kirjoittamisen areena.