radianttiintensiteetti

Radianttiintensiteetti, I, on radiometrian suure, joka kuvaa säteilyn tehoa per yksikkö solid angle suunnassa. Se määritellään siten, että pieni osa säteilyvirrasta Φ, emitted in a particular direction, vastaa dΦ = I(Ω) dΩ, jossa dΩ on pieni solid angle steradeissa ja I(Ω) on intensiteetti kyseisessä suunnassa. Yksikkö on wattia per steradi (W/sr).

Radianttiintensiteetti riippuu suunnasta; isotrooppiselle lähteelle I on sama kaikissa suunnissa, kun taas suunnilleen suunnataan lähde voi olla voimakkaasti epätasa- tai beliprojisoitua. I on siten paikallinen suure, joka kuvaa lähteen ominaiskäyttäytymistä tietyssä suunnassa.

Radianttiintensiteetin käsitteet eroavat fotometrisista suureista. Luminous intensity (kandelat) kuvaa havaitsijan silmälle kohdistuvaa tehon tuntemusta, kun taas radianttiintensiteetti kuvaa todellista energiaa per suunnattu alue. Radianttiintensiteetti on keskeinen suure optiikassa, valaisinsuunnittelussa ja laserteknologiassa.

Mittaus ja käytäntö: intensiteetti mitataan tyypillisesti goniophotometrillä tai radiometrillä, joka mittaa sektorin tai koko säteilyn suunnatun jakautuman. Se liitetään valaisituotteiden suuntausominaisuuksiin, kuten beam angle ja pattern, sekä energiatehokkuuden arviointiin.

Yleisessä yhteydessä suhteet jatkuvat: kokonaissäteilyn virta Φ saadaan integroimalla I yli koko sulkeama Ω, Φ = ∫Ω I(Ω) dΩ, ja etäisyyden vaikutus heijastuu irradianssiin E = I / r^2 lähteen ollessa intervallissa pisterifu. Radianttiintensiteetti on perusväline valaisinten ja optisten lähteiden suunnittelussa ja analyysissä.