röntgengammasäteilyn

Röntgengammasäteilyn tarkoittaa korkeaenergistä sähkömagneettista säteilyä, joka kattaa sekä röntgensäteet (X-säteet) että gammasäteet. Ne ovat ionisoivia fotoneja, joiden energia riittää irrottamaan elektroneja atomeista, ja niiden vuorovaikutus aineen kanssa riippuu sekä säteilyn energiasta että sen kohdemateriaalista.

X-säteet syntyvät yleensä elektronien liikkeen nopeuden muutoksesta röntgenputkessa tai muissa elektronisista käsittelyistä johtuvissa lähteissä. Gammasäteet sen sijaan syntyvät ydinreaktioista sekä radioisotopeista vapautuvista ydintransitiosta, ja ne voivat tulla ulkoisina tai sisäisinä lähteinä.

Päävuorovaikutusmekanismit ovat fotoelektrinen vaikutus, Compton-sironta ja parin tuotanto. Fluenssointireittejä ja vuorovaikutusten tehoja säätelevät fotonien energia sekä materiaalin Z-luku ja tiheys. Yleisesti ottaen röntgendiffraktiotuotteet ja gamma-säteet ovat pitkälti samaa luokkaa, mutta niiden lähteet ja käyttökontekstit eroavat.

Käyttökohteet kattavat lääketieteen diagnostiset menetelmät (röntgenkuvaus, tietokonetomografia) sekä sädehoidon, jossa gamma- tai X-säteitä käytetään kudosten tuhoamiseen. Teollisuudessa ja tutkimuksessa niitä hyödynnetään epäorgaanisten materiaalien sisäisten rakenteiden tarkastuksessa sekä materiaalitutkimuksessa.

Säteilyn terveysvaikutukset perustuvat annokseen ja altistumisen kestoiseen; ionisoiva säteily voi aiheuttaa DNA-vaurioita ja syöpäriskiä. Turvallisuus noudattaa periaatteita kuten ALARA (aika, etäisyys, suojaukset), käyttämällä asianmukaisia suojia (esim. lyijy) ja säännöllisiä dosimetrisia mittauksia. Mittayksiköt: Gray (Gy) absorbed dose, Sievert (Sv) effektioitu/ekvivalentti annos, becquerel (Bq) radioaktiivisuuden mittaamiseen. Kansainväliset ohjeet ja säädökset antavat rakenteelliset suuntaviivat käytölle ja suojaustoimenpiteille.