pölykerrosten

Pölykerrosten ovat kerroksia hienoja epäpuhtauksia, jotka kertyvät pintamateriaalien tai rakennusten pinnalle sekä sisäosiin ilman mukana kulkeutuneista pölyhiukkasista. Niiden muodostuminen on pääasiassa ilmanpoistolta ja ajankululta riippuvaa kertymää, mutta ne voivat koostua erilaisista aineksista, kuten kivilouhoksista peräisin olevasta mineraalipölystä, kasvi- ja siitepölystä sekä ihmistoiminnan aiheuttamasta saastepölystä.

Pölykerrosten syntyyn vaikuttavat sekä pitkäaikaiset deposiitioprosessit että episodiset tapahtumat, kuten pölymyrsky, tulivuorivuoto tai polttoprosessien päästöt. Kerrosten paksuus vaihtelee mikrometreistä millimetreihin ja niiden koostumus heijastaa sekä etäistä että lähialueen ympäristöä. Kerrostumat voivat esiintyä yksittäisinä pinnoilla tai ne voivat muodostaa vaipan, joka peittää esineitä ja rakennuksia.

Tutkimuksessa pölykerrosten analysointi tarjoaa tietoa ympäristön menneisyydestä sekä säilyminen ja tutkimus erittäin tärkeää esimerkiksi arkeologisissa kohteissa, museoissa ja rakennusten kunnostuksessa. Analyysimenetelmiin kuuluu mikroskooppinen tutkimus, hiukkasen koonjaon analyysi sekä mineraalikivien ja kemiallisen koostumuksen tutkimus esimerkiksi röntgenširrttu tai SEM-tekniikoilla. Pidän kerrosten ajoituksesta voidaan käyttää kontekstuaalisesti tai yhdistettynä tephra- tai muiden ajan markkereiden kanssa.

Pölykerrosten hallinta ja säilyttäminen on osa ympäristö- ja konservointitoimia. Liiallinen pöly sekä kosteuden vaihtelut voivat vahingoittaa arkeologisia esineitä ja rakennusmateriaaleja sekä vaikuttaa pintakuvien luettavuuteen. Esineiden puhdistukseen ja säilytystoimiin kannattaa ryhtyä harkiten, jotta alkuperäinen kerrostuma säilyy mahdollisimman ehjänä. Esimerkkeinä luonnonpölyyn liittyvistä kerrostumista mainittakoon loess-aineksesta muodostuvat laajat pölykerrokset sekä purkauksista tai tulivuorenpurkauksista syntyneet tefrakerrokset, jotka palvelevat aikamarkinja tunnisteita geologisissa ja ilmastollisissa tutkimuksissa.