pääverbien

Pääverbi on lauseen predikaatin ydissä oleva verbi, joka kantaa lauseen semanttisen sisällön. Se kertoo, mitä tapahtuu tai millaisesta toiminnasta on kyse, ja se on yleensä lauseen pääasiallinen toimija. Pääverbi voi esiintyä yksinään taivutusmuodossaan tai yhdessä apuverbin kanssa.

Lauseissa käytetään apuverbejä (apuverbeja) täydentämään pääverbiä. Apuverbit ilmaisevat muun muassa aikamuodon, täydellisyyden, modaalisuutta tai passiivisuutta. Esimerkiksi lauseessa “Olen syönyt omenan” apuverbi on olla (olen), ja pääverbi esiintyy osallistujan kaltaisessa muodossa (syönyt), joka kantaa semanttisen sisällön. Pääverbi on siis se osa predikaattia, joka tuo muuttuvan, kehittyvän sisällön käyttökelpoisessa muodossa.

Pääverbin taivutuksessa erottuvat finite- ja non-finite-muodot. Yleensä yksinkertaisessa lauseessa pääverbi taivutetaan persoonan ja ajan mukaan (esimerkiksi syön, syöt, syö). Kun predikaatti sisältää apuverbin, pääverbi esiintyy usein ei-taivutetussa muodossa: infinitivi, presentti tai mennyt partisiippimuoto, riippuen rakenteesta. Näin muodostuu periphrastisia rakenteita, kuten “on kirjoittanut” tai “olemme tehneet”.

Pääverbi eroaa apuverbeistä siinä, että se tarjoaa lauseen keskeisen toiminnan tai tilan, kun taas apuverbit muokkaavat ilmauksen rakennetta (aika, modaalisuus, passiivisuus). Pääverbien valinta ja muoto on keskeinen osa suomen kielen verbirakennetta.