päättelemissäännöistä

Päättelemissäännöt, suomeksi myös loogiset päättelysäännöt tai deduktiiviset päättelysäännöt, ovat joukko formaaleja sääntöjä, joita käytetään logiikassa ja tietojenkäsittelytieteessä pätevien johtopäätösten tekemiseen tunnetuista premisseistä. Nämä säännöt varmistavat, että jos lähtöoletukset ovat tosia, niin niiden perusteella johdetut johtopäätökset ovat myös tosia. Päättelemissääntöjä on useita erilaisia, ja ne edustavat eri logiikan operaatioita.

Yleisimpiä päättelemissääntöjä ovat esimerkiksi modus ponens ja modus tollens. Modus ponens perustuu ehdollisen lauseen (jos P, niin Q) ja sen etujäsenen (P) totuuteen, josta voidaan päätellä ehdollisen lauseen takajäsenen (Q) totuus. Modus tollens puolestaan toimii niin, että jos ehdollinen lause (jos P, niin Q) on tosi ja sen takajäsen (Q) on epätosi, voidaan päätellä, että myös ehdollisen lauseen etujäsen (P) on epätosi. Muita tärkeitä sääntöjä ovat esimerkiksi disjunktiivinen syllogismi, jossa kahdesta mahdollisesta vaihtoehdosta toisen ollessa epätosi, toinen on pakko olla tosi, sekä silmukointi, joka sallii useiden peräkkäisten päätelmien yhdistämisen.

Päättelemissäännöt ovat keskeisiä formaalissa todistamisessa. Niiden avulla voidaan rakentaa loogisesti aukottomia argumentteja. Tietojenkäsittelytieteessä niitä hyödynnetään muun muassa tekoälyjärjestelmissä ja ohjelmointikielissä logiikan toteutuksessa.