päästöoikeusjärjestelmien

Päästöoikeusjärjestelmät, tunnetaan myös nimellä päästökauppa, ovat taloudellisia työkaluja, joita käytetään ilmansaasteiden, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen, vähentämiseen. Niiden keskeinen periaate on luoda markkinapohjainen mekanismi päästöjen hallinnalle.

Järjestelmissä asetetaan yleensä yläraja eli katto kokonaispäästöille, jotka tietyllä toimialalla tai alueella saavat syntyä. Tämän katon sisällä yrityksille ja muille päästöjen aiheuttajille jaetaan tai huutokaupataan päästöoikeuksia. Kukin päästöoikeus edustaa oikeutta päästää tietty määrä saastetta, tyypillisesti tonni hiilidioksidia tai vastaavaa.

Yritykset, jotka pystyvät vähentämään päästöjään tehokkaammin kuin mitä niiden päästöoikeudet edellyttävät, voivat myydä ylimääräiset oikeutensa yrityksille, jotka ylittävät omat päästökatonsa. Tämä luo taloudellisen kannustimen päästöjen vähentämiseen. Yritykset, joille päästöjen vähentäminen on kallista, voivat ostaa päästöoikeuksia sen sijaan, että investoisivat kalliisiin päästövähennystekniikoihin.

Päästöoikeusjärjestelmät auttavat varmistamaan, että päästövähennykset tapahtuvat kustannustehokkaimmin, sillä vähennykset kohdistuvat sinne, missä ne ovat edullisimpia toteuttaa. Järjestelmän tehokkuus riippuu päästökaton asetannasta, oikeudenjakomenetelmistä ja valvonnasta. Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä (EU ETS) on yksi maailman suurimmista ja tunnetuimmista esimerkeistä.