pääkäyttökohteita

Pääkäyttökohteita on suomenkielinen termi, joka tarkoittaa tuotteen, järjestelmän tai palvelun ensisijaisia käyttötarkoituksia eli pääasiallisia käyttötapaustilanteita. Sana muodostuu sanoista pää (ensisijainen, tärkein) ja käyttökohde (käyttötapaus, sovelluskonteksti). Monikko on pääkäyttökohteita. Termiä käytetään yleisesti tuotekehityksessä, järjestelmädesignissa ja vaatimusten dokumentoinnissa kuvaamaan konteksteja, joissa tuotetta on tarkoitus käyttää.

Käytännössä pääkäyttökohteita kuvaavat ydintehtävät ja -tilanteet, joiden kautta käyttäjät saavat tuotteesta suurimman arvon. Ne auttavat tiimejä priorisoimaan ominaisuuksia, kohdistamaan resursseja ja arvioimaan menestystä. Pääkäyttökohteet määrittävät tuotteen laajuuden ja auttavat erottamaan keskeiset käyttötapaukset sivutoimisista tai harvinaisista käyttötavoista. Dokumentaatiossa ne esitetään usein käyttäjätyönkulkuina tai käyttötapauksina, jotka heijastavat tavallisia tai kriittisiä operaatioita.

Identifiointi perustuu käyttäjä­tutkimukseen, personoiden tai roolien laatimiseen, tehtäväanalyysiin, skenaarioihin ja sidosryhmähaastatteluihin. Osa käytettävästä kontekstista—käyttöympäristö, käyttäjä- tavoitteet, säännöt—kerätään ja tiivistetään pieneksi joukoksi pääkäyttökohteita, jotka ohjaavat suunnittelua, testausta ja hyväksyntää.

Esimerkkejä: mobiilipankkisovellus voi sisältää pääkäyttökohteita kuten saldojen tarkastelu, varojen siirto ja laskujen maksaminen; digitaalikamera pääkäyttökohteina valokuvien ottaminen, videoiden tallentaminen sekä median katselu; älykäs termostaatti keskittyy lämmityksen säätöön, aikataulutukseen ja energianseurantaan. Nämä esimerkit havainnollistavat, miten painopiste on tärkeimmissä toiminnoissa.

Yhteenvetona pääkäyttökohteita auttavat ohjaamaan tuotekehitystä kohti käyttäjien tärkeimpiä tarpeita ja odotuksia sekä niiden käyttökontekstia.