puurunko

Puurunko tarkoittaa rakennelman tai esineen runkoa, jonka kantava kehys on valmistettu puusta. Se määrittää muodon ja kantaa rakenteelliset kuormat, ja sen ympärille sijoitetaan lopulliset ulkokuoret tai täytteet. Puurunkoja käytetään laajasti sekä rakennusteollisuudessa että huonekalu- ja venevalmistuksessa, ja niitä esiintyy myös joissain kokeellisissa tai pienimuotoisissa kulkuneuvojen rakenteissa.

Käyttökohteita ovat erityisesti puurakenteiset talot ja muut rakennukset, joissa runko muodostaa kantavan kehyksen. Perinteisissä puurungorakenteissa käytetään massiivipuuta sekä paikoissa liimattuja puutuotteita; modernissa rakentamisessa yleisimmiksi ratkaisuiksi ovat tulleet liimattu puu (glulam), sekä ristiinlämmitetyt tai puusta valmistetut levy- ja moduuliratkaisut. Puurunkoja voi tavata myös huonekaluissa, kuten sängyissä ja suurissa kehyksissä, sekä veneiden ja joidenkin pienimuotoisten prototyyppirakenteiden valmistuksessa.

Materiaalit ja valmistus. Puurunkoja rakennetaan erilaisista puulajeista, kuten havupuu (mänty, kuusi) ja toisinaan lehtipuut, niiden kosteudenkesto ja mekaaniset ominaisuudet huomioiden. Puun kosteuden hallinta sekä sen suojaus kosteudelta, lahottajilta ja palolta ovat keskeisiä suunnittelukriteerejä. Rakenteissa käytetään erilaisia liitos- ja kiinnitysmenetelmiä sekä usein myös liimaus- ja modulaarisia komponentteja, jotka parantavat lujuutta ja yksikkömittojen hallittavuutta.

Puurungon etuja ovat uusiutuva raaka-aine, suhteellinen kevyt ja hyvä iskunvaimennus sekä mahdollisuus energiatehokkaisiin rakennusratkaisuihin. Haasteita ovat kosteuden ja lämpötilanvaihteluiden aiheuttama elinikä sekä lahottajien, hyönteisten ja paloturvallisuuden vaatimukset, joiden hallinta vaatii huolellista suunnittelua ja kunnossapitoa.