puolittumisaikaa

Puolittumisaika on aika, joka kuluu puolet tietyn nuklidin atomien hajoamiseen radioaktiivisessa hajoamisessa. Se on ominaisuus, joka on ainutlaatuinen jokaiselle radioaktiiviselle isotoopille ja on riippumaton ulkoisista tekijöistä, kuten lämpötilasta tai paineesta. Puolittumisaikaa käytetään määrittelemään radionuklidien stabiilisuutta ja sen arvo voi vaihdella äärimmäisen lyhyestä ajasta (nanosekunnit) uskomattoman pitkään (miljardeja vuosia).

Puolittumisajan käsite on keskeinen radioaktiivisuuden tutkimuksessa ja sovelluksissa. Sitä käytetään esimerkiksi radioaktiivisten aineiden iänmäärityksessä, kuten hiilen avulla tapahtuvassa iänmäärityksessä, jossa hiili-14:n puolittumisaikaa hyödyntäen voidaan arvioida orgaanisten materiaalien ikää. Myös lääketieteellisessä kuvantamisessa ja syövän hoidossa käytettävien radioisotooppien valinnassa puolittumisaika on tärkeä tekijä. Lyhyempi puolittumisaika tarkoittaa nopeampaa hajoamista ja pienempää pitkäkestoista säteilyriskiä, kun taas pidemmät puolittumisajat ovat hyödyllisiä tietyissä teollisissa ja tieteellisissä sovelluksissa, joissa tarvitaan pitkäkestoista radioaktiivista lähdettä.