puhujayhteisön

Puhujayhteisö (speech community) on sosio-kielellinen käsite, jolla tarkoitetaan ryhmää puhujia, jotka jakavat säännöt kielen käytölle ja joiden keskinäinen ymmärrys muodostaa kommunikaation normijärjestelmän. Yhteisöön kuuluu sekä yhteinen kielellinen repertoari (äänne- ja sanavarasto, rakenteiden käyttö) että sosiaaliset normit siitä, miten kieltä käytetään eri tilanteissa. Näihin normeihin kuuluu esimerkiksi tilanteen, kontekstin ja roolit huomioiva kielivalinta, kohteliaisuustasot sekä puheenlajityylien oikea-aikainen käyttö.

Konseptiin liittyy ajatus siitä, että kieli ei ole pelkästään yksittäisiä lauseita, vaan sosiaalisesti merkittäviä toimintamuotoja. Puhujayhteisöjä tutkitaan usein paikallisesti, mutta jäsenyys voi olla sekä maantieteellisesti että sosiaalisesti määritelty ja se voi olla tilanteesta riippuvaista.

Historia ja teoreettinen tausta: käsite on keskeinen osa länsimaista sociolingvistiikkaa, ja sitä on kehitetty esimerkiksi Hymesin ethnography of speaking -lähestymistavan sekä Labovin kieliopillisen variaation tutkimusten kautta. Niiden mukaan kielikäyttö määräytyy kulttuurisesti määriteltyjen normien ja sosiaalisten tavoitteiden perusteella, ei pelkästään kieliopin säännöistä.

Käytännössä puhujayhteisöjä voidaan tarkastella muun muassa alueellisten murreiden, ammatillisten ryhmien, kaksikielisten yhteisöjen tai verkkoyhteisöjen kielikäytännöissä. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten yhteisö rakentaa identiteetteja kielen kautta, miten kieli vaihtelee iän, sukupuolen, luokan tai etnisen taustan mukaan, sekä miten kielinormit pitävät yllä yhteisöllisyyttä ja vaikuttavat kielen muutokseen. Huomio kiinnittyy myös siihen, miten yhteisöön kuuluminen voi olla joustavaa ja kontekstisidonnaista.