puhelinkäyttäytymistä

Puhelinkäyttäytyminen viittaa tapoihin ja normeihin, joita noudatetaan puhelimen käytössä. Tämä kattaa laajan kirjon tilanteita, aina henkilökohtaisista keskusteluista ammatillisiin yhteydenottoihin ja julkisilla paikoilla tapahtuvaan puhelimen käyttöön. Keskeisiä elementtejä puhelinkäyttäytymisessä ovat kohteliaisuus, selkeys ja tilannetaju.

Yksityisissä puheluissa odotetaan yleensä lämmintä ja ystävällistä sävyä. Tärkeää on varmistaa, että toinen osapuoli voi puhua rauhassa ja kuulla selvästi. Äänenvoimakkuuden säätäminen ympäristön mukaan on olennainen osa hyvää puhelinkäyttäytymistä. Julkisilla paikoilla, kuten bussissa tai kirjastossa, puheluita tulisi käydä mahdollisimman hiljaa tai jättää ne myöhemmäksi, jotta ei häiritä muita.

Ammatillisessa puhelinkäyttäytymisessä korostuvat tehokkuus, selkeys ja muodollisuus. Puhelut aloitetaan usein esittäytymällä ja kertomalla asian ydin. Viestintä on täsmällistä ja ammattimaista. On tärkeää kuunnella aktiivisesti ja varmistaa, että kaikki tarvittava tieto välittyy oikein. Myös vastaamatta jääneisiin puheluihin soittaminen takaisin on osa ammattimaisuutta.

Teknologian kehittyessä myös puhelinkäyttäytyminen on muuttunut. Tekstiviestien, pikaviestien ja videopuheluiden omat käytösmallinsa ovat syntyneet. Näidenkin kohdalla perusperiaatteet kohteliaisuudesta ja selkeydestä pätevät, mutta viestintätapa vaatii sopeutumista uusiin välineisiin. Puhelimen käyttö sosiaalisissa tilanteissa, kuten illallisilla tai kokouksissa, on jatkuva keskustelunaihe, ja monet suosittelevat puhelimen laittamista äänettömälle tai kokonaan pois näkyvistä näissä tilanteissa.