puhdistusmekanismeihin

Puhdistusmekanismeihin viittaa laajaan joukkoon prosesseja ja menetelmiä, joita käytetään epäpuhtauksien, vierasaineiden tai ei-toivottujen komponenttien poistamiseksi eri materiaaleista, järjestelmistä tai ympäristöistä. Näiden mekanismien tehokkuus ja valinta riippuvat merkittävästi puhdistettavan kohteen luonteesta ja poistettavan aineen ominaisuuksista. Yleisiä puhdistusmekanismeja ovat fysikaaliset menetelmät, kuten suodatus, sentrifugointi, huuhtelu ja mekaaninen hankaus. Nämä perustuvat aineiden erottamiseen esimerkiksi koon, tiheyden tai liukoisuuden perusteella.

Kemialliset puhdistusmekanismit hyödyntävät kemiallisia reaktioita epäpuhtauksien muuttamiseksi helpommin poistettavaan muotoon tai niiden liuottamiseksi. Esimerkkejä ovat hapetus, pelkistys, neutralointi ja saippuoituminen. Biologiset puhdistusmekanismit käyttävät eläviä organismeja, kuten bakteereja tai sieniä, hajottamaan tai muuttamaan haitallisia aineita vähemmän haitallisiksi. Tämä on yleistä esimerkiksi jätevedenpuhdistuksessa.

Termistä puhdistusmekanismeihin käytetään myös esimerkiksi tietotekniikassa, jossa se voi viitata datan siivoamiseen virheistä tai epäjohdonmukaisuuksista, tai vaikkapa lääketieteessä, jossa se voi tarkoittaa kehon omien toksiinien poistojärjestelmien toimintaa. Ympäristöteknologiassa puhdistusmekanismeihin kuuluvat esimerkiksi ilman, veden ja maaperän saastuttamien aineiden poistaminen. Kaiken kaikkiaan puhdistusmekanismit ovat keskeisiä monien teollisten prosessien, ympäristönsuojelun ja terveydenhuollon kannalta.